https://lollo.ilmatar.net/index.php?action=history&feed=atom&title=Seikkailusta_kampanjaan 2026-04-07T13:39:22Z Tämän sivun muutoshistoria MediaWiki 1.43.1 https://lollo.ilmatar.net/index.php?title=Seikkailusta_kampanjaan&diff=4001&oldid=prev 2025-04-11T16:33:03Z

<p>Ak: Uusi sivu: Tässä luvussa käydään läpi pelinjohtamisen kannalta tärkeitä rakenteita: kohtauksia, seikkailuja ja kampanjoita. Luku tarjoaa kevytsukelluksen teoriaan ja joitakin esimerkkejä, mutta itse työkaluihin perehdytään Pelinjohtajan kirjan osassa II. ==Lähtöpiste== Olet päättänyt ryhtyä pelinjohtajaksi. Hienoa, onneksi olkoon! Vastuu on suuri, mutta monelle se on kaikkein palkitsevin ja antoisin rooli. Mutta nyt kun päätös on tehty, herää ensimmäinen kysymys...</p> <p><b>Uusi sivu</b></p><div>Tässä luvussa käydään läpi pelinjohtamisen kannalta tärkeitä<br /> rakenteita: kohtauksia, seikkailuja ja kampanjoita. Luku tarjoaa<br /> kevytsukelluksen teoriaan ja joitakin esimerkkejä, mutta itse<br /> työkaluihin perehdytään Pelinjohtajan kirjan osassa II.<br /> <br /> ==Lähtöpiste==<br /> Olet päättänyt ryhtyä pelinjohtajaksi. Hienoa, onneksi olkoon!<br /> Vastuu on suuri, mutta monelle se on kaikkein palkitsevin ja antoisin<br /> rooli. Mutta nyt kun päätös on tehty, herää ensimmäinen<br /> kysymys: Mistä aloittaa? Millaista peliä haluat vetää? Millainen<br /> tarina sinulla on mielessä? Millaisia tapahtumia haluat pelissäsi<br /> olevan?<br /> <br /> On tärkeää muistaa, että etenkin siinä vaiheessa, kun peli on<br /> saatu käyntiin ja kampanja etenee, pelinjohtaja ei ole ainut,<br /> jonka vastuulla tarina on. Pelaajien rooli tarinan päähenkilöinä<br /> ja ihanteellisesti sen ohjaavana voimana tulee pitää mielessä.<br /> Mutta kun peliä ei ole vielä edes olemassa, on ennen kaikkea pelinjohtajan<br /> vastuulla tehdä suuria päätöksiä. Valikoituuko pelin<br /> maailmaksi jokin jo valmiiksi luotu vai alkaako hän kehitellä<br /> jotain aivan uutta? Millainen on pelin tyyli ja painotus? Hiiviskelyä<br /> vai sodankäyntiä? Löytöretkeilyä vai kiltajuonittelua?<br /> <br /> Näiden valintojen kanssa ei tarvitse olla yksin. On täysin sallittua<br /> ja jopa suotavaa konsultoida tulevia pelaajia sen suhteen,<br /> mitä he haluaisivat pelata ja miten, millä tyylillä. Se on myös<br /> heidän pelinsä. Heillä on varmasti mielipiteitä asiasta.<br /> <br /> On myös täysin sallittua hakea ja saada inspiraatiota jo olemassa<br /> olevista tarinoista. Näistä erityisenä mainintana valmisseikkailut<br /> (kuten vaikkapa Traakinlyöjä tai Majakkakeikka, jotka ovat<br /> saatavilla ilmaiseksi L&amp;L:n verkkosivuilta), jotka ovat erinomainen<br /> resurssi niin aloittelijoille kuin konkareille. Ne ovat<br /> itsessään ehjiä tarinakokonaisuuksia, joissa iso osa suunnittelutyöstä<br /> on tehty puolestasi. Lisäksi, jos voin jakaa tässä pienen<br /> salaisuuden: niitä ei tarvitse noudattaa orjallisesti. Monet<br /> pelinjohtajat hyödyntävät valmisseikkailuita ja -kampanjoita<br /> täydentääkseen maailmaansa sellaisia yksityiskohtia, jotka hän<br /> joutuisi muuten keksimään itse alusta loppuun.<br /> <br /> Mutta kun tämä ensimmäinen idea on saatu ja lyöty lukkoon,<br /> alkaa se suurempi työ. Varsinainen suunnittelu.<br /> <br /> ===Oma suunnittelu===<br /> Sinulla on idea. Haluat vaikkapa lähettää pelaajasi rapistuvan<br /> kuningaskunnan kuolevaan pääkaupunkiin, jossa lapseton kuningas<br /> seuraa kuolinvuoteeltaan, kuinka hänen kenraalinsa ja<br /> neuvonantajansa asemoivat itseään noustakseen valtaan hänen<br /> kuoltuaan. Tämän luvun lopusta löydät jäsennellyn esimerkin,<br /> jossa kampanjan rakentumista käydään läpi yllä olevan esimerkin<br /> kautta (ks. [[#Esimerkki: Kuoleva kuningas ja vallantavoittelijat|Esimerkki: Kuoleva kuningas ja vallantavoittelijat]]).<br /> <br /> Mutta mitäs sitten? Tämä on vasta lähtökohta. Yksi ainut otos.<br /> Se ei vielä liiku tai elä. Miten tästä kerrotaan tarinaa?<br /> Tarina lähtee syntymään, kun pelaajat tiputetaan maailmaan,<br /> joka olisi olemassa ilman heitäkin ja heille annetaan valta tehdä<br /> siellä asioita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelinjohtajan<br /> on ennen pelin alkua luotava ja/tai sisäistettävä tarpeeksi<br /> yksityiskohtia maailmasta, jotta se voi uskottavasti ja johdonmukaisesti<br /> reagoida siihen, mitä pelaajat päättävät tehdä.<br /> <br /> Tällä on kaksi puolta. Toisaalta maailman ja tarinan kaaren<br /> on oltava sellainen, että ne liikkuvat myös ilman pelaajia. Jos<br /> pelaajien hahmoja ei olisi koskaan olemassa, maailma ei vain<br /> jähmettyisi aloilleen ja olisi tekemättä mitään. Mutta samaan<br /> aikaan lähtökohtaisesti ja oletetusti tarina on kirjoitettu pelaajia<br /> varten. He ovat sen päähenkilöitä ja sitä kerrotaan heidän<br /> näkökulmastaan.<br /> <br /> Suunnittelussa riittää paljon työtä, sillä näkökulmat, pelaajien<br /> vapaus, kampanjan juonirakenne ja monet muut seikat on<br /> otettava huomioon, jotta kampanja todella toimii. On kuitenkin<br /> tärkeää muistaa, että tähän suunnittelutyöhön on olemassa<br /> apukeinoja ja että paljon on olemassa valmiiksi. Tämän kirja<br /> osassa II annetaan valmiita työkaluja ja esimerkkejä esimerkiksi<br /> kaupunkien kansoittamiseen ja pureudutaan tarkemmin suunnittelutyön<br /> hienouksiin. Joillekin pelinjohtajille tämä kyseinen<br /> suunnittelutyö on heidän lempipuuhaansa ja he saattavat<br /> uppoutua kuukausiksi miettimään oman maailmansa pieniä<br /> yksityiskohtia ja hienouksia, mutta on myös pelinjohtajia, jotka<br /> haluaisivat saada pelin käyntiin nyt ja nauttia itse pelistä, ja<br /> heitä varten ovat esimerkiksi valmiskampanjat, joissa tarina ja<br /> maailma on luotu valmiiksi.<br /> <br /> Molemmat ovat täysin normaaleja ja hyviä tapoja toimia pelinjohtajana.<br /> On tärkeää ymmärtää, mistä itse nauttii ja mikä tuo<br /> sinulle pelinjohtajana iloa ja tyydytystä.<br /> <br /> Suunnittelun määrä vaihtelee myös pelinjohtajien tarpeiden<br /> mukaan. On pelinjohtajia, jotka kykenevät improvisoimaan<br /> faktoja ja yksityiskohtia kesken pelin, mutta vastaavasti on pelinjohtajia,<br /> joiden itsevarmuutta ja kykyä vetää pelejä parantaa<br /> se, jos heillä on mahdollisimman tarkka kuva jo etukäteen siitä,<br /> minne pelaajat ovat menossa ja millaisia asioita he saattavat<br /> siellä kohdata.<br /> <br /> ===Nollapelikerta===<br /> Nollapelikerta (eng. session zero) tunnetaan myös nimillä suunnittelupelikerta<br /> ja pohjustuspelikerta. Se ei ole täysin pakollinen<br /> osa mitään kampanjaa, mutta sillä on monia hyviä vaikutuksia<br /> ja ainakin tämän kirjan kirjoittajat suosittelevat lämpimästi sen<br /> käyttöä.<br /> <br /> Nollapelikerran tarkoitus on tarjota tilaisuus pelinjohtajalle ja<br /> pelaajille kokoontua yhteen keskustelemaan alkavasta pelistä.<br /> Se tapahtuu ennen varsinaista ensimmäistä pelikertaa ja voi<br /> samalla toimia esimerkiksi yhteisenä hahmonluontikertana.<br /> <br /> Millaisia asioita siihen olisi hyvä kuulua? Näitä asioita käydään<br /> tarkemmin lävitse luvussa [[Pelauttaminen]], mutta<br /> tärkeänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että nollasession<br /> jälkeen sekä pelinjohtaja että pelaajat ymmärtävät, millaista<br /> kampanjaa he ovat ryhtymässä pelaamaan. Kaikki ovat saaneet<br /> esittää toiveitaan ja yhteiset pelisäännöt on sovittu.<br /> <br /> Keskusteltavien asioiden määrä ja laatu riippuu paljon peliporukasta.<br /> Ihmiset, jotka tuntevat toisensa entuudestaan, eivät<br /> yleensä koe tarvetta keskustella esimerkiksi pöytäetiketistä,<br /> mutta heillekin on hyödyllistä jutella vaikkapa siitä, millaiset<br /> hahmot saavat helpommin tilaisuuksia loistaa tulevassa<br /> kampanjassa. Vastaavasti täysin uuden peliporukan on oikein<br /> hyvä jutella vaikkapa siitä, mikä on kauhun ja huumorin suhde<br /> heidän pelissään.<br /> <br /> ==Kampanjan rakentaminen==<br /> Sinulla on jokin ajatus siitä, millaista tarinaa haluat lähteä<br /> kertomaan. Olet löytänyt inspiraatiosi. Mutta miten tästä rakennetaan<br /> kokonainen, mahdollisesti jopa vuosia kestävä tarina,<br /> joka etenee tyydyttävästi aivan ensimmäisestä pelikerrasta<br /> huikaisevaan loppukohtaukseen?<br /> <br /> Aivan ensimmäiseksi on tärkeää muistaa, että kampanja rakentuu<br /> pelatessa. Pelinjohtaminen eroaa merkittävästi esimerkiksi<br /> kirjan kirjoittamisesta siinä, että pelinjohtaja ei voi tietää sataprosenttisella<br /> varmuudella sitä, miten tarina tulee etenemään.<br /> Jokaisella pelaajalla on oma tahtonsa, ja heidän päätöksensä<br /> voivat heittää täysin odottamattomia kapuloita rattaisiin, ja juuri<br /> niin sen kuuluukin olla. Roolipelaaminen on pohjimmiltaan<br /> yhteisöllistä tarinankerrontaa, jossa joukko ystäviä kokoontuu<br /> yhteen kertomaan heille kaikille kuuluvaa tarinaa.<br /> <br /> Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö etenkin kampanjan suuria<br /> linjoja tulisi miettiä. Se, miten pitkälle niitä tulee miettiä,<br /> vaihtelee. On niitä pelinjohtajia, jotka eivät tee minkäänlaisia<br /> suunnitelmia seuraavaa pelikertaa pidemmälle ja vain reagoivat<br /> pelikerrasta toiseen siihen, mitä pelaajat haluavat tehdä. Tämän<br /> tavan vahvuutena on pelaajien täysi vapaus tehdä hahmoillaan,<br /> mitä he ikinä haluavatkaan, ilman paineita siitä, että heidän<br /> täytyisi seurata juonilankoja. Ennalta määrittelemättömän<br /> juonen etu pelinjohtajalle on myös pienempi määrä suunnittelutyötä,<br /> mutta toisaalta hänen tulee kyetä mukautumaan<br /> pelaajien liikkeisiin nopeasti. Sen heikkoutena on se, että<br /> hahmojen kokemat asiat voivat tuntua merkityksettömiltä tai<br /> irrallisilta toisistaan.<br /> <br /> Toisessa ääripäässä ovat ne pelinjohtajat, joilla on yksi ja ainoa<br /> näkemys siitä, millainen tarinan tulee olla. Jopa siinä määrin,<br /> että he eivät tarjoa pelaajille mitään muita vaihtoehtoja. Jos heidän<br /> hahmonsa yrittävät lähteä tekemään mitä tahansa muuta<br /> kuin tarinan pääjuonta, koko maailma kääntyy heitä vastaan,<br /> kunnes he suostuvat palaamaan etukäteen määritellylle polulle.<br /> <br /> Täyden vapauden salliminen pelaajille vaatii pelinjohtajalta<br /> paljon mukautumista ja nopeaa päätöksentekokykyä, kun<br /> taas kaiken vapauden poistaminen voi olla pelaajista hyvin<br /> turhauttavaa. Näiden kahden ääripään väliltä löytyy lukemattomia<br /> erilaisia tapoja vetää pelejä ja suunnitella niiden kulkua.<br /> Pelinjohtaja, joka asettuu tähän välimaastoon, voi esimerkiksi<br /> päättää pelin karkean menosuunnan. Hän voi tietää, mihin tarina<br /> on ylimalkaisesti menossa tai hän voi tietää, millaista loppua<br /> kohden hän haluaa edetä. Mutta hän jättää pelaajien vastuulle<br /> sen, miten tähän lopputulokseen päädytään.<br /> <br /> Kumpikaan tapa rakentaa kampanjaa ei ole automaattisesti väärin.<br /> On myös paljon kiinni pelaajista, millaisessa kampanjassa<br /> he haluavat olla mukana. Jotkut pelaajat kaipaavat täydellistä<br /> vapautta tehdä omia päätöksiään ja viitoittaa tarinan suuntaa,<br /> kun taas toisista on merkittävästi helpompaa olla mukana<br /> tarinassa, joka on viitoitettu heille valmiiksi ja jossa he voivat<br /> luottaa siihen, että heidän ei anneta harhautua liian kauas<br /> pääjuonesta.<br /> <br /> ===Seikkailut kampanjan osana===<br /> Kampanja rakentuu yksittäisistä rakennuspalikoista. Pelikerrat<br /> ovat yksi tällainen yksikkö, mutta on hyödyllisempää ajatella,<br /> että kampanja rakentuu yksittäisistä seikkailuista. Elokuvassa<br /> näitä voisi ajatella yksittäisinä näytöksinä. Televisiosarjoissa<br /> vaikkapa yhtenä jaksona. Nämä voivat olla useamman pelikerran<br /> mittaisia tai niitä voi mahtua lukuisia yhteen pelikertaan.<br /> <br /> Millainen siis on seikkailu? Se on oman pienen juonenkaarensa<br /> sisältävä yksittäinen kohtaus tai joukko kohtauksia, jotka<br /> tapahtuvat suuremman kampanjan sisällä.<br /> <br /> Seikkailut ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, jotka yhdessä<br /> muodostavat suuremman tarinan kaaren. Annetussa esimerkissä<br /> ne kaikki rakentuvat yhden, monoliittisen pääjuonen<br /> varaan, mutta seikkailuilla ei välttämättä ole pakko olla mitään<br /> tekemistä keskenään. Jos kampanja on esimerkiksi erämaassa<br /> samoilua, voivat yksittäiset seikkailut olla yksittäisiä paikkoja,<br /> joihin pelaajat törmäävät. Niillä voi olla jotain tekemistä<br /> keskenään, mutta ei välttämättä. Molemmat vaihtoehdot voivat<br /> olla yhtäläisen mielekkäitä ja mielenkiintoisia. Se riippuu täysin<br /> peliporukan mieltymyksistä.<br /> <br /> Pelaajien samoilu pois pääjuonen ääreltä saattaa esimerkiksi<br /> johdattaa pelaajat hylättyyn kaupunkiin vuorten keskellä, jonne<br /> he jäävät pidemmäksi aikaa ratkomaan sieltä löytyviä ongelmia<br /> tai metsästämään hämärän enneunen perässä kallisarvoista<br /> rohtoyrttiä, joka kukkii vain verikuun loistaessa. Näistä<br /> poikkeamista saattaa muodostua pelaajille hyvinkin merkityksellisiä<br /> sivupolkuja, joiden aikana heidän hahmonsa kasvavat<br /> ja seikkailijajoukko keskinäiset siteet vahvistuvat. Niistä voisi<br /> tavallaan puhua omana pienoiskampanjoinaan suuremman<br /> tarinan sisällä vastapainona muuten hyvin vapaalle ja irtonaiselle<br /> seikkailemiselle.<br /> <br /> ===Seikkailun aloittaminen ja päättäminen===<br /> Joskus on hyvin selvää, milloin yksi seikkailu päättyy ja seuraava<br /> alkaa. Samoiltaessa korpimetsissä uusia paikkoja etsien on<br /> yleensä verrattain selvää, kun yksi paikka jää taakse ja seuraava<br /> löytyy. Mutta joskus yksittäinen seikkailu voi vaatia useamman<br /> paikan tutkimista, jos pelaajat etsivät vaikka tiettyä esinettä<br /> kaukaisilta vuorilta, jolloin vasta kyseisen esineen löytyminen<br /> päättää kyseisen seikkailun.<br /> <br /> Karkeasti ajateltuna seikkailu päättyy siihen, kun sille asetettu<br /> tavoite on saavutettu. Seuraava taas alkaa, kun pelaajat päättävät,<br /> mikä heidän uusi tavoitteensa on. Seikkailujen väliset<br /> suvantokohdat ovat niitä hetkiä, kun pelaajat miettivät, mitä he<br /> ovat jo tehneet ja mitä he haluavat tehdä seuraavaksi. Tällaisia<br /> kohtauksia voi toki tapahtua myös seikkailujen sisällä, mutta<br /> yleensä on verrattain selvää, milloin tarinalla on selvä suunta<br /> ja ainoastaan tarkka reitti on päättämättä ja milloin se taas on<br /> pysähtynyt ja voi lähteä hyvinkin odottamattomaan suuntaan.<br /> Samoin yksittäisten seikkailujen väliin voi jäädä enemmänkin<br /> vapaa-aikaa pelaajahahmojen puuhastella omia askareitaan<br /> tai esimerkiksi harjoittaa elinkeinoa. Tästä enemmän luvussa0<br /> [[Omaisuus ja elinkeino]].<br /> <br /> Nämä isommat suvantokohdat ovat myös erinomaisia merkkipaaluja<br /> pelinjohtajalle. On erittäin hyvä ajatus päättää pelikerta<br /> tällaiseen suvantokohtaan sen jälkeen, kun pelaajat ovat saaneet<br /> päätettyä, mihin suuntaan he ovat karkeasti menossa, mutta eivät<br /> ole vielä lähteneet matkaamaan sitä kohti, koska sen jälkeen<br /> pelinjohtajalla on selvä kuva siitä, mitä hänen tulee suunnitella<br /> ja valmistella seuraavia pelikertoja varten.<br /> <br /> Eräs tapa ajatella tätä on mieltää seikkailut poluiksi ja niiden<br /> väliset suvannot risteyksiksi. Kun pelaajat seisovat risteyksessä,<br /> heillä on lukuisia mahdollisia asioita, joita he voivat ryhtyä<br /> tekemään. Lukuisia eri seikkailuja, joita he voivat lähteä kokemaan.<br /> Mutta kun he päättävät suuntansa, he kulkevat tuota kyseistä polkua pitkin niin kauan, kunnes he saapuvat seuraavaan<br /> risteykseen ja voivat päättää uuden suunnan itselleen.<br /> Pelinjohtaja voi yleensä suunnitellessaan luottaa siihen, että<br /> kun pelaajat aloittavat jonkin asian tekemisen, he eivät täysin<br /> sattumanvaraisesti vain lopeta sen tekemistä ja lähde tekemään<br /> jotain aivan odottamatonta.<br /> <br /> ===Jännitteen ja kampanjan kaaren luominen===<br /> Miten yksittäiset seikkailut saa nivottua osaksi suurempaa<br /> tarinan kaarta? Miten tarinasta saisi jännittävän kokonaisuuden,<br /> jossa pelaajat odottavat kasvavalla mielenkiinnolla sitä,<br /> miten tarina tulee päättymään? Tähän on olemassa monenlaisia<br /> keinoja.<br /> <br /> Jos suurin osa seikkailuista pyörii pääjuonen ympärille, ne<br /> varsin luontevasti asettuvat osaksi suurempaa kokonaisuutta.<br /> Mutta vaikka kampanja koostuisi näennäisen erillisistä seikkailuista,<br /> voi niidenkin välille luoda sidosteisuutta, jos pelinjohtaja<br /> näin haluaa. Tällöin esimerkiksi pelaajahahmojen keskinäiset<br /> suhteet ja heidän henkilökohtaisten tarinoidensa kaaret voivat<br /> nousta keskiöön. On vähemmän tärkeää, mitä tehdään, verrattuna<br /> siihen, ketkä sitä tekevät. Toki hahmojen henkilökohtaiset<br /> tarinat voivat olla hyvin tärkeitä myös juonivetoisemmassa<br /> kampanjassa. Tasapainon löytäminen näiden välillä määrittää<br /> jokaisen kampanjan rytmin.<br /> <br /> Mitä sitten ovat jännitteet ja tarinan kaari? Karkeasti sanottuna<br /> se tarkoittaa sitä, että tarina lähtee liikkeelle rauhallisemmin<br /> kuin se päättyy. Se kiihdyttää kohti loppuaan, ratkeaa ja laskeutuu<br /> siitä vielä hetken verran takaisin rauhallisempaa hetkeä.<br /> Miksi tämä on tärkeää? Rauhallisempi aloitus antaa pelaajille<br /> aikaa päästä sisään maailmaan, mikä puolestaan on tärkeää,<br /> koska jos pelaajat eivät tunne maailmaa, he eivät myöskään<br /> välitä siitä. Ja ainoastaan tuo tunneside on se asia,<br /> joka tekee tarinasta mielekkään ja kokemisen arvoisen.<br /> <br /> Jännitteiden rakentamiseen on monia keinoja. Se voi<br /> tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kampanjan alkupuolella<br /> pelaajat voivat liikkua rauhassa. Mitään kovin<br /> uhkaavaa ei vielä tapahdu, he saavat rauhassa<br /> tutustua paikkoihin ja heidän päätöksillään ei<br /> ole vielä liian kauaskantoisia seurauksia. Mutta<br /> sitten ruuvia voi ruveta kiristämään. Heillä voi<br /> olla kampanjan loppua kohden paljon vähemmän<br /> aikaa käytettävissään. He voivat joutua tekemään<br /> vaikeampia päätöksiä, valitsemaan kahden huonon<br /> vaihtoehdon väliltä. He voivat menettää asioita,<br /> joista he ovat oppineet välittämään. Heille voi<br /> selvitä, että asiat eivät olekaan niin kuin he ovat<br /> olettaneet.<br /> <br /> Tarinoiden rakenteiden tarkastelu on erinomainen<br /> työkalu pelinjohtajan työkalupakissa.<br /> Ajattele lempielokuvaasi tai -kirjaasi seuraavan<br /> kerran, kun katsot tai luet sitä. Miten se alkaa,<br /> millä vauhdilla se liikkuu? Mikä on se kohta, kun sen hahmot<br /> joutuvat sitoutumaan tarinaan? Miksi toinen puolikas tuntuu<br /> hengästyttävämmältä kuin ensimmäinen? Miksi lopetus tuntuu<br /> niin hyvältä kuin se tuntuu?<br /> <br /> ==Kampanjan päättäminen==<br /> Lopulta koko kampanja ja tarina tulee päättymään. Useimmiten<br /> tämä viimeinen iso kohtaus tulee olemaan tarinan suurin ja potentiaalisesti<br /> mieleenpainuvin seikkailu, jossa kaikki ratkeaa ja<br /> pelaajien kohtalo on vaakalaudalla. Mutta ei välttämättä. Vapaamuotoisempi<br /> kampanja, joka koostuu yksittäisistä seikkailuista,<br /> voi hyvinkin päättyä jonkun satunnaisen seikkailun jälkeen,<br /> kun pelaajat päättävät, että heidän hahmonsa ovat tyytyväisiä<br /> kokemiinsa seikkailuihin ja haluavat päästää nämä eläkkeelle.<br /> Tämä on hyvin pehmeä tapa lopettaa kampanja ja keskitymme<br /> seuraavaksi enemmän niin sanotusti perinteisempään tapaan.<br /> <br /> ===Suuret kaaret ja niiden loppuminen===<br /> Millainen on hyvä lopetus? Mitä siihen vaaditaan? Tähän<br /> on olemassa yhtä monta vastausta kuin maailmasta löytyy<br /> tarinankertojia ja -kuulijoita. Mutta yleistäen on mahdollista<br /> sanoa, että hyvä lopetus merkitsee jotain. Tarinan iso pääjuoni,<br /> jos sellainen on muodostunut, päättyy siihen. Se on usein myös<br /> yksi viimeisistä kohtauksista, joissa pelaajat pääsevät pelaamaan<br /> hahmojaan, joten on yleensä hyvä pitää huolta, että heille ei jää<br /> hirveästi sellaisia asioita, jotka he vielä haluaisivat tehdä.<br /> Tässä täytyy kuitenkin pitää mielessä, että roolipelikampanja ei<br /> ole elokuva tai kirja. Sen ei tarvitse noudattaa samaa rytmiä tai<br /> rakennetta. Jos suuri lopputappelu on ohi, mutta eräs pelaajista<br /> muistaa, että hän niin kovasti halusi käydä vielä tutkimassa sen<br /> yhden luolaston, jonka he ohittivat kampanjan puolivälissä, mikään<br /> ei estä heitä menemästä sinne. Tarina ja kampanja päättyy<br /> siinä kohtaa, kun kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tähän on<br /> hyvä hetki lopettaa.<br /> <br /> Yleensä kampanja alkaa kuitenkin olla lähellä loppuaan, kun<br /> sen suuret juonikaaret saavuttavat lakipisteensä. Jos esimerkiksi<br /> tarinan pääjuoni saadaan päätökseen. Jos kaikki hahmot ovat<br /> saavuttaneet henkilökohtaiset tavoitteensa. Ja näihin kannattaa<br /> panostaa. Pelinjohtajan on aika ajoin hyvä miettiä, mihin hänen<br /> kampanjansa on menossa. Onko se edennyt suunnitelman<br /> mukaan vai ei? Ja vaikka ei olisi, tämä ei ole millään tavalla<br /> ongelma, mutta se vaatii uuden suunnitelman kartoitusta.<br /> <br /> Kun kampanjan pääjuoni lähestyy loppuaan, pelinjohtajan<br /> on hyvä miettiä, onko hän saavuttanut kaiken haluamansa.<br /> Ovatko pelaajat tarpeeksi perillä juonesta ja sen eri tapahtumista<br /> pitääkseen suunnitelmissa olevaa lopetusta tyydyttävänä? Onko<br /> tarinassa vielä jotain paljastettavaa? Onko vielä edes oikea aika<br /> tarinalle päättyä vai voisiko sitä jatkaa?<br /> <br /> ===Epilogi===<br /> Pahuus on jälleen kukistettu. Valtakunta pelastettu. Lopputaistelu<br /> voitettu. Ja niin edelleen. Pelaajat ovat totisesti suuria<br /> sankareita. Tai sitten eivät. Mutta yleensä kampanja ei pääty<br /> välittömästi lopputaistelun jälkeen. Jos kampanjassa edes on<br /> lopputaistelu. On hyvä antaa hieman tilaa ihan kampanjan<br /> loppuun pelaajille rauhoittua ja nähdä, mihin heidän päätöksensä<br /> ovat johtaneet.<br /> <br /> Tämä voi esimerkiksi olla erillinen pelikerta, jossa pelaajat<br /> pohtivat, miten heidän hahmonsa jatkavat tästä eteenpäin<br /> ja jossa koko kampanjaa voidaan tarkastella kokonaisuutena<br /> nyt, kun se on ohi. Se antaa sekä pelinjohtajalle että pelaajilla<br /> vapaan tilan keskustella kampanjasta ja siitä, millaisia ajatuksia<br /> heillä siitä on. Se on hetki jakaa niin risuja kuin ruusuja. Hyviä<br /> muistoja ja onnistumisen hetkiä. Tilaisuus palata vielä hetkeksi<br /> kohokohtiin.<br /> <br /> ===Seuraava kampanja===<br /> Kun yksi kampanja päättyy, seuraava häämöttää jo horisontissa.<br /> Epilogikerta voi olla erinomainen hetki keskustella peliporukan<br /> kesken siitä, mitä he haluaisivat pelata seuraavaksi. Haluavatko<br /> he jatkaa samoilla hahmoilla kokonaan uuteen kampanjaan<br /> ja sen seikkailuihin? Vai haluaisivatko he vaihtaa hahmoja?<br /> Kenties koko maailmaa tai jopa pelisysteemiä?<br /> <br /> Jos he haluavat jatkaa samoilla hahmoilla, on se pelinjohtajalle<br /> erinomainen tilaisuus jatkaa maailmanrakennusta. Kenties<br /> joillekin hahmoille jäi vielä keskeneräistä tehtävää, johon heillä<br /> ei vain riittänyt aika edellisen kampanjan puitteissa. Ehkä jokin<br /> edellisen kampanjan tapahtumista johtaa suoraan tai epäsuorasti<br /> seuraavaan.<br /> <br /> Pelinjohtajan kannattaa myös miettiä, miten tiukasti hän haluaa<br /> sitoa eri kampanjoitaan yhteen, jos ne tapahtuvat samassa maailmassa.<br /> On hyvin palkitsevaa, jos pelimaailmalla on historiaa,<br /> johon pelaajat ovat voineet vaikuttaa. Esimerkiksi vanhan hahmon<br /> kohtaaminen jossain tulevassa kampanjassa on varmasti<br /> unohtumaton kokemus etenkin kyseisen hahmon pelaajalle.<br /> Mutta tämä on totta kai ylimääräistä työtä pelinjohtajalle, mikä<br /> kannattaa ottaa huomioon.<br /> <br /> ==Esimerkki: Kuoleva kuningas ja vallantavoittelijat==<br /> Seuraava esimerkki kuvastaa sitä, miten yksi kampanja saattaisi<br /> edetä alkuperäisestä ideasta suunnitteluun, siitä pelautukseen ja<br /> lopulta kohti päätöstä.<br /> <br /> Ensin aloitusidea. Kampanjasi ydin ja sen kipinä. Olet pelinjohtajana<br /> päättänyt, että haluat lähettää pelaajasi rapistuvan<br /> kuningaskunnan kuolevaan pääkaupunkiin, jossa lapseton kuningas<br /> seuraa kuolinvuoteeltaan, kuinka hänen kenraalinsa ja<br /> neuvonantajansa asemoivat itseään noustakseen valtaan hänen<br /> kuoltuaan. Haluat johdattaa pelaajasi mukaan tähän valtapeliin,<br /> jotta he voivat päättää, kenestä tulee seuraava hallitsija.<br /> <br /> Tästä syntyvät seuraavat kysymykset. Miten pelaajat saadaan<br /> liittymään tähän valtapeliin? Mikä on heidän roolinsa kampanjassa?<br /> Ehkäpä heidät palkataan ensimmäisellä pelikerralla<br /> erään kenraalin toimesta vakoilemaan kuninkaan veljentytärtä,<br /> joka myös tavoittelee kruunua. Kenties pelaajat estävät vanhan<br /> kuninkaan salamurhan heti kättelyssä, ja hän on se, joka tarjoaa<br /> heille tilaisuuden liittyä mukaan valtapeliin. Ehkäpä pelaajat pelaavatkin<br /> kenraaleja ja neuvonantajia, ja he joutuvat päättämään<br /> seuraavan hallitsijan omasta keskuudestaan? Yksi lähtökohta,<br /> lukuisia erilaisia mahdollisuuksia tarinalle.<br /> <br /> Kun tämä on päätetty, joutuu pelinjohtaja miettimään niitä yksityiskohtia,<br /> jotka hänen on vähintään tiedettävä, jotta kampanja<br /> voi edes alkaa. Kuka on kuningas? Mikä on hänen nimensä?<br /> Miksi hänellä ei ole lapsia? Mikä on kuningaskunnan ja sen<br /> pääkaupungin nimi? Millainen se on ympäristöltään? Miten iso<br /> se on? Ja niin edelleen.<br /> <br /> Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse suunnitella etukäteen valmiiksi.<br /> Kampanjan kannalta saattaa olla täysin yhdentekevää, millainen<br /> on kuningaskunnan vastalaidalla oleva rannikkokaupunki.<br /> Sen nimi olisi hyvä olla tiedossa - etenkin, jos pelaajat saavat<br /> haltuunsa kartan - mutta muut yksityiskohdat voivat odottaa.<br /> Niitä saa totta kai keksiä, jos pelinjohtajalla on aikaa ja se on<br /> hänelle mielekästä tekemistä, mutta on hyvä ymmärtää, mikä<br /> on tarpeellista ja mikä ei.<br /> <br /> Kannattaa myös aina pitää mielessä se, että pelaajat eivät näe<br /> kulissien taakse. Jos oletetaan, että valtapelin osapuolia on alunperin<br /> viisi, on täysin mahdollista, että pelaajat eivät kiinnostu<br /> kunnolla kuin yhdestä tai kahdesta. On täysin hyväksyttävää<br /> odottaa ja katsoa, minne tämä mielenkiinto suuntautuu, keskittää<br /> tuleva suunnitelutyö näihin muutamaan ja häivyttää loput<br /> taka-alalle. He olivat aluksi mukana valtapelissä, mutta eivät<br /> pärjänneet loppuun asti.<br /> <br /> Mutta kun tärkeät ja pakolliset yksityiskohdat on lyöty lukkoon,<br /> on aika kutsua pelaajat kasaan ja pitää nollasessio. Tässä kohtaa<br /> pelaajille esiteltäisiin kampanjan karkea idea ja he saisivat<br /> suunnitella hahmonsa. Minkä jälkeen päästään aloittamaan.<br /> Pelaajat saapuvat kuningaskuntaan ja alkavat tutustua sen<br /> lähtötilanteeseen.<br /> <br /> Aloituskohtauksen aikana he tapaavat toisensa ja saavat ensimmäisen<br /> yhteisen tehtävänsä. Tässä kohtaa pelinjohtaja on jo<br /> saattanut päättää tarkemmin esimerkiksi sen, kenen valtapelin<br /> osapuolen taakse hän olettaa pelaajien asettuvan. Kenties vanha<br /> kuningas kokoaa heidät kasaan ja pyytää heitä etsimään käsiinsä<br /> hänen veljentyttärensä, josta hän toivoo itselleen perillistä,<br /> mutta joka on ollut muutamia vuosia kadoksissa. Näin ollen<br /> kampanjan ensimmäinen seikkailu olisi tämän veljentyttären<br /> löytäminen ja tuominen takaisin valtakuntaan. Seuraava voisi<br /> olla hänen nostamisensa varteenotettavaksi ehdokkaaksi. Sitä<br /> seuraava hänen kilpakumppaneidensa vakoilu. Sitä seuraava<br /> näiden sabotointi ja korruption paljastaminen. Sitä seuraava<br /> veljentyttären suojelu, kun vanha kuningas kuolee ja sisällissota<br /> uhkaa. Ja niin edelleen, kunnes veljentytär saadaan<br /> kuninkaaksi.<br /> <br /> Tarina kuitenkin elää edetessään ja pelinjohtajan tulee kyetä<br /> mukautumaan tähän. Voi käydä vaikkapa niin, että pelaajat<br /> eivät jostain syystä innostu tämän veljentyttären auttamisesta,<br /> vaan heidän mielestään joku muista valtapelin osapuolista olisi<br /> parempi hallitsija. Juuri tällaiset tilanteet vaativat pelinjohtajalta<br /> pelisilmää. Yrittääkö hän edelleen lempeästi ohjata pelaajia<br /> veljentyttären suuntaan vai hyväksyykö hän sen, että hänen<br /> suunnitelmansa menivät uusiksi? Useimmiten oikea valinta<br /> on kuunnella pelaajia ja auttaa heitä kokemaan mielekkäitä<br /> seikkailuja.<br /> <br /> Yhteisen tarinan kertominen vaatii jatkuvaa mukautumista,<br /> koska pelinjohtaja ei ole koskaan kaikkitietävä. Hän ei osaa<br /> ennustaa tulevaisuutta. Ehkäpä käykin niin, että pelaajat<br /> asettuvat odotetusti auttamaan kuninkaan veljentytärtä, mutta<br /> tämä ottaa ja kuolee peruuttamattomasti matkalla kotiin. Mites<br /> nyt suu pannaan? Tai entäpä, jos pelaajat tosiaan eivät vain pidä<br /> veljentyttärestä ja työntävät hänet itse syrjään valtapelistä? Entäpä<br /> jos pelaajat päättävät, että koko valtapeli ei kiinnosta heitä,<br /> ja suuntaavat sinne aiemmin mainittuun rannikkokaupunkiin<br /> ryhtyäkseen merirosvoiksi? Kaikki nämä ovat täysin mahdollisia<br /> päätöksiä pelaajilta. Oikeastaan paras neuvo pelinjohtajalle<br /> on odottaa odottamatonta.<br /> <br /> Tarina elää myös sivupolkujensa kautta. Pelaajat voivat esimerkiksi<br /> ottaa hetkeksi tauon valtapelin pelaamisesta vieraillakseen<br /> erään pelaajahahmon siskon luona läheisessä kylässä, koska<br /> tämä on pyytänyt apua. Kyseisellä seikkailulla ei ole mitään<br /> tekemistä pääjuonen kanssa, mutta se kutoutuu siitä huolimatta<br /> osaksi suurempaa tarinaa. Sivupolut ovat tärkeitä, sillä<br /> ne tarjoavat pelaajille kokemuksen siitä, että tarina on myös<br /> heidän rakentamansa, ja että heidänkin valinnoillaan on aidosti<br /> merkitystä. Lisäksi ne ovat usein seurausta siitä, että pelaajat<br /> tekevät juuri sitä mitä kuuluukin: kiinnostuvat ja innostuvat, ja<br /> lähtevät juuri siksi jännittävimmältä vaikuttavaan suuntaan.<br /> <br /> Sivupolkujen ja pelaajien valintojen vuoksi myös kampanjan<br /> loppuratkaisu usein muovautuu, hioutuu ja muuttuu. Pelinjohtaja<br /> on voinut ajatella kampanjan päättyvän siihen, että<br /> joku kruununtavoittelijoista onnistuu nousemaan muiden<br /> yläpuolelle ja asettuu hallitsemaan valtakuntaa. Todennäköisesti<br /> pelinjohtajalla on ajatuksena se, että tämä uusi kuningas<br /> on se, jota pelaajat ovat asettuneet tukemaan, mikä luo tarinalle<br /> tyydyttävän päätöksen heidän onnistuessaan tavoitteessaan.<br /> Voi kuitenkin täysiään olla, että tämän tuettavan kruununta<br /> voittelijan henkilöllisyys vaihtuu kesken kampanjan. Ehkä jopa<br /> yhteen pelaajista, jos he yhteisesti päättävät, että vaikkapa Sarin<br /> temppeliritari Percival on oikeastaan juuri se, mitä kuningaskunta<br /> tarvitsee.<br /> <br /> On monia tapoja suunnata kohti loppua ja joskus loppu saapuu<br /> yllättäen, mutta pelinjohtajan tavoitteena on aina yrittää luoda<br /> tarinaan sidosteisuutta ja jännitteitä. Jos kampanja on rakennettu<br /> hyvin, sen lopulla on pelaajille merkitystä myös tunnetasolla.<br /> Otetaan esimerkiksi tarinan kannalta oleellinen tapahtuma<br /> eli vanhan kuninkaan kuolema. Eräänä päivänä kuolinkellot<br /> soivat pääkaupungin kaduilla. Kuningas on kuollut. Jos pelaajat<br /> ovat sitä ennen päässeet puhumaan hänen kanssaan, ovat he<br /> toivon mukaan oppineet tuntemaan hänet ja ehtineet pelätä<br /> sitä päivää, kun hänestä aika jättää. Tällöin kyseisen hahmon<br /> kuolemalla on heille aidosti jotakin merkitystä verrattuna siihen,<br /> jos heille ei ole koskaan edes selvinnyt, että kuningas tekee<br /> kuolemaa, eivätkä he ole koskaan tavanneet häntä.<br /> <br /> Molemmissa tapauksissa kampanjan maailma on liikkunut<br /> aivan samalla tavalla. Valtapeli on pyörinyt odottaen kuninkaan<br /> kuolemaa ja lopulta tämä on kuollut. Mutta pelissä on paljon<br /> enemmän jännitteitä ja se on mielekkäämpi kokemus, jos kuninkaan<br /> kuolema merkitsee pelaajille jotain henkilökohtaista,<br /> eikä se ole vain taustatapahtuma.<br /> <br /> Eräs toinen keino luoda jännitteitä ja tunnelatauksia voisi<br /> olla pelaajien suhde veljentyttäreen. Jo tämän yhden tärkeän<br /> sivuhenkilön muuttaminen muuttaa koko tarinaa. Onko hän<br /> rehvastelija ja tavernojen suuri ystävä, jolloin häntä täytyy vahtia?<br /> Paljastuuko hänestä jossain kohtaa kampanjaa salaisuus,<br /> joka saa pelaajat pohtimaan hänen kelvollisuuttaan seuraavaksi<br /> hallitsijaksi? Onko hän arka, mutta hyväsydäminen nuori, jota<br /> täytyy tukea hallitsijana? Haluaako hän edes hallitsijaksi?<br /> <br /> Voi myös miettiä, mikä on pelaajien suhde kuningaskuntaan.<br /> Ovatko he ulkopuolisia muukalaisia, jotka saatetaan nähdä<br /> tunkeilijoina valtapelissä? Onko kuningaskunta heidänkin<br /> kotinsa? Ovatko jotkut heistä sukua vanhalle kuninkaalle ja<br /> tämän veljentyttärelle? Näistä lukemattomista kysymyksistä ja<br /> niiden vastauksista muodostuu pikkuhiljaa oma ainutlaatuinen<br /> kudelmansa, jonka pelinjohtaja ja pelaajat luovat yhdessä kertoen<br /> samalla kokonaan uuden tarinan, jollaista kukaan heistä ei<br /> ole aiemmin kuullut tai kokenut.<br /> <br /> Merkityksellisen, kiinnostavan ja ikimuistoisen kampanjan rakentaminen<br /> on aito haaste, johon tarttuminen saattaa hirvittää.<br /> Juuri siksi myös onnistuminen on kuitenkin hyvin palkitsevaa.<br /> Kampanjan pyörittämiseen ja onnistuneen kaaren rakentamiseen<br /> löydät vinkkejä luvusta [[Pelauttaminen]].<br /> <br /> [[Luokka:Pelinjohtaminen]]</div>

Np