Sääntöjen soveltaminen

Pelinjohtajan vastuulla on maailman pyörittäminen. Hänellä on hallussaan tieto pelaajien hahmoista sekä heidän vastuksistaan. Nämä säännöt antavat tukea erilaisissa tyypillisissä tilanteissa, joita pelissä tulee vastaan. Useimmiten nämä säännöt ovat sovellettavissa tilanteeseen sellaisenaan, kuten vaikkapa purettaessa ansoja tai seikkaillessa luolastossa. Monet säännöt, kuten tasapainoisen taistelukohtaamisen luominen, koskevat sen sijaan valmistelevaa työtä, joka on tärkeää, mutta usein pelaajille näkymätöntä.

Sääntöjä pelinjohtajalle

Tämän osan sääntöjen soveltaminen pelipöydässä on pelinjohtajan tehtävä. Hän on ainoa, joka tietää tarinansa tulevat juonikuviot, joten hän voi miettiä, ovatko pelaajien hahmot valmiita niihin. Hän annostelee taistelukohtaamisia harkintansa mukaan. On hänen tehtävänsä punnita, tarvisevatko hahmot lisää kokemusta. Hän hoitaa maailman esteet ja haasteet silloin, kun sen ympäristö, kuten luolasto, haastaa pelaajia. Hän myös harkitsee, ovatko vaihtoehtoiset säännöt sopivia juuri hänen johtamaansa peliin. Pelinjohtaja on ainoa, jolla on kaikki langat käsissään, tai ainakin kokonaiskuva siitä, mihin ollaan menossa, joten on luontevaa, että juuri hän käyttää harkintaansa näitä sääntöjä koskien.

Taistelukohtaamiset

Taistelu on osa pelin viehätystä, mutta pelinjohtajana sinun on suunniteltava taistelukohtaamisista samaan aikaan riittävän haastavia ja kiperiä ilman, että ne muuttuvat mahdottomiksi. Tehtäväsi on haastaa pelaajat, ei päihittää heitä. Hyvän kohtaamisen suunnittelu on muutakin kuin lukujen tuijottelua. Se vaatii tuntemusta ei ainoastaan hahmoista, vaan myös pelaajista – vasta-alkajat eivät esimerkiksi osaa ottaa hahmojensa kyvyistä kaikkea irti.

Suositeltavat kohtaamiset

Ovatko taistelut välttämättömiä?

Älä pidä kynsin ja hampain kiinni taistelukohtaamiesesta, vaikka olisit suunnitellut kuinka hienon taistelun. Jos käy niin että pelaajat haluavat välttää taistelun, anna heidän vähintään yrittää,jos se vain on järkevästi mahdollista. Puhu myös pelaajien kanssa pelikerran jälkeen, jos pistät merkille, että he välttelevät taisteluita. On eri asia, jos he haluavat pelata varman päälle ja kaihtaa turhia riskejä, kuin se, että he haluavat välttää kokonaan tietyntyyppistä sisältöä.

Seuraavassa taulukossa on karkea ohjenuora, millaisia määriä eri haastearvon (HA) vastustajia seikkailijat voivat kohdata.

Suositeltavat kohtaamiset

Hahmojen taso	HA kun 2+ vastustajaa / hahmo	HA kun 1 vastustaja / hahmo	HA kun 1 vastustaja koko seurueelle
1	0	1/4	1
2	1/8	1/2	3
3	1/4	1	4
4	1/2	1	5
5	1	2	8
6	1	3	9
7	1	3	10
8	1	3	12
9	2	4	12
10	2	4	14
11	3	5	15
12	3	5	17
13	3	6	18
14	4	6	19
15	4	7	20
16	4	7	20
17	4	8	21
18	5	8	21
19	5	9	22
20	6	10	23

Oletuksena kaikissa taulukoissa on neljän hengen seikkailijaseurue. Merkittävästi eri kokoisen seurueen suhteen kannattaa lisätä tai vähentää kohdattujen vastustajien määrää suhteessa oletusmäärään. Esimerkiksi, jos seikkailijoita on vain kaksi, jaa kohdattujen vastustajien määrä kahdella. Jos seikkailijoita on kuusi, voi vastustajia olla puolitoista kertaa enemmän.

Kohtaamisten muokkaaminen

Mieti vastustajia, niiden kykyjä ja kuinka paljon ne voivat tehdä vahinkoa ja mitä mahdollisuuksia hahmoilla on vahingoittaa niitä. Pidä mielessä, että matalan tason hahmot, varsinkin ensimmäisen tason, ovat hyvin haavoittuvaisia.

Esimerkiksi neljän hengen seurue kohtaa neljä örkkipalkkasoturia (HA 1/2) ja yhden niiden mukana seuranneen luolapeikon (HA 2). Tämä kohtaaminen olisi toisen tason seikkailijoille aika vaikea ja todennäköisesti joillekin kuolettava, mutta kolmannen tason seikkailijoille aivan hyväksyttävissä ja keskiverto kohtaaminen. Toisen tason hahmoille neljä örkkiä itsessään olisi jo riittävä haaste.

Kun vastustajien HA vaihtelee pidä mielessä, että kymmenen haastearvo 1:sen vastustajaa ei välttämättä vastaa yhtä haasterarvon 10 vastustajaa.Suositeltavat kohtaamiset -taulukosta voit katsoa millaiset vaihtosuhteet vastustajilla suunnilleen on. Esimerkiksi neljälle neljännen tason hahmolle neljä kappaletta HA 1/2 vastustajia ja kaksi kappaletta HA 1 vastustajia muodostaisi tasapainoisen kohtaamisen.

Kokemus

Seikkailijat keräävät kokemusta ja kehittyvät kyvyissään seikkaillessaan ja päihittäessään haasteita.

Hahmo kehittyy kyvykkäämmäksi nousemalla tasoja, ja tasot nousevat kerätyllä kokemuksella.

Kokemus itsessään on itsevarmuutta ja kyvykkyyttä, hahmon osaamisen ja potentiaalin käyttöön ottamista sekä karaistumista. Kokemuksen myötä hahmo siirtää jo osaamiaan ja opiskelemiaan asioita teoriasta käytännön osaamiseksi.

Kokemuspisteet taistelusta

Monet seikkailijoiden haasteista liittyvät suoraan taistelemiseen ja vastustajilla on listattuna suoraan, kuinka paljon niiden päihittämisestä saa kokemuspisteitä.

Laske yhteen jokaisen päihitetyn vastustajan kokemuspisteet (KOP) ja jaa ne seikkailijoiden kesken. Esimerkiksi seurue kohtaa neljä örkkipalkkasoturia (100 KOP) ja yhden niiden mukana seuranneen luolapeikon (450 KOP), eli yhteensä 850 KOP edestä vastustajia. Neljälle jaettuna jokainen seikkailija saisi 212,5 – eli pyöristettynä alas 212 – kokemuspistettä.

Yksinkertaistettu kokemustaulukko

Seuraava taulukko on tehty helpottamaan pelinjohtajan elämää, jos hän ei halua laskea liikaa tai haluaa käyttää vaihtoehtoisia kokemuspistejärjestelmiä.

Kokemuspisteet kohtaamisista

Hahmojen taso	Helppo kohtaaminen/hahmo	Keskiverto kohtaaminen/hahmo	Vaikea kohtaaminen/hahmo
1	20	50	200
2	20	100	350
3	100	200	550
4	100	200	900
5	200	450	2000
6	400	700	2500
7	400	700	3000
8	400	700	4200
9	900	1100	4200
10	900	1100	5500
11	1400	1800	6500
12	1400	1800	9000
13	1400	2300	10000
14	2200	2300	11000
15	2200	2900	12500
16	2200	2900	13000
17	2200	3900	16500
18	3600	3900	17000
19	3600	5000	21000
20	4600	5900	25000

Helppo kohtaaminen. Helppo kohtaaminen ei kuluta seurueen resursseja sanottavissa määrin, ja seikkailijat ovat tilanteessa niskan päällä, eivätkä juurikaan vahingoitu. He kuluttavat korkeintaan muutamia loitsuvarauksia. Seikkailijat voivat jatkaa ilman lepoa.

Keskiverto kohtaaminen. Kohtaaminen on haastava, mutta ei kuluta seikkailijoita aivan loppuun. Loitsuvarauksia kuluu merkittävästi joko itse taistelussa tai vahinkoa kärsineiden parantamisessa. Seikkailijat joutuvat ehkä pitämään lyhyen levon tai harkitsemaan pitkää lepoa, mutta voisivat ehkä selviytyä vielä toisesta vastaavasta taistelusta.

Vaikea kohtaaminen. Kohtaaminen on erittäin haastava, ja seikkailijat ovat aivan lopussa. Loitsuvarauksia on kulunut merkittävästi joko itse taistelussa tai vahinkoa kärsineiden parantamisessa. Parannusjuomia tai muita kulutettavia resursseja on jouduttu käyttämään. Kohtaamisen aikana yksi tai useampi hahmo on mahdollisesti tippunut nollaan osumapisteeseen tai käynyt lähellä. Seikkailijat joutuvat harkitsemaan pitkää lepoa. He eivät selviäisi toisesta vastaavasta kohtaamisesta heti perään.

Taistelujen ulkopuoliset haasteet

Hyvä pelinjohtaja huomioi myös taistelujen ulkopuoliset vaativat tilanteet, rakentaa niitä ja palkitsee niistä kokemuksella. Yleensä haasteen voi rinnastaa helppoon tai keskivertoon kohtaamiseen, mutta hengenvaaralliset tilanteet, joissa on mahdollista, että hahmo kuolee, on syytä rinnastaa vaikeisiin. Esimerkiksi ansojen havaitsemisen ja purkamisen saralla haitallinen ansa rinnastuu helppoon, vaarallinen keskivertoon ja tappava vaikeaan kohtaamiseen.

Kokemus aarteesta

Kokemuksen antaminen aarteen löytämisestä sopii erityisesti aarteenetsimisen ja rikastumisen ympärillä pyörivään kampanjaan, tai kampanjaan, jossa hahmot ovat jostain syystä pahasti veloissaan tai joutuvat etsimään mittavia summia johonkin muuhun tarkoitukseen. Hahmoja motivoi tutkimusmatkoilla, raunioiden koluamisessa tai rikollisessa toiminnassa se, kuinka paljon he saavat haalittua maallista omaisuutta. Laske tällöin jokaisen seikkailun jälkeen yhteen kultaraha-arvo aarteille, joita pelaajien hahmot löysivät, ja jaa heille saman verran kokemuspisteitä.

Tyypillisesti tällaisessa kampanjassa kokemusta ei saa muista lähteistä, koska teemoihin kuuluu turhien riskien välttäminen, joten muun muassa tappeluihin hakeutumista on syytä vältellä. Voit tarvittaessa yhdistää kokemuksen aarteista muihin tapoihin jakaa kokemusta.

Vaihtoehtoja tasonnousuun

Kokemuspisteet ovat normaali ja oletettu tapa nousta tasolta toiselle. Mutta joskus pelinjohtaja saattaa haluta kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Kokemuspisteet saattavat tuntua hänestä liian tietokonepelimäisiltä tai hän haluaa esimerkiksi kampanjansa rakenteen vuoksi hahmojen nousevan tasolta toiselle nimenomaan tietyissä kohdissa. Seuraavaksi esitetään muutamia vaihtoehtoisia keinoja pelinjohtajalle hallinnoida hahmojen kokemusta ja palkita pelaajia tasonnousulla.

Tasonnousu ilman kokemusta

Pelinjohtajana sinun ei ole pakko käyttää kokemuspisteitä. Voit määrätä suoraan, millä edellytyksillä hahmot nousevat kokemustasoja kampanjassasi. Pelinjohtajana sinulla on täysi vapaus näiden menetelmien käyttöön, jos päätät pitää asiat yksinkertaisina. Pelikertoihin tai kampanjan tarinan edistämiseen pohjaavilla kokemusjärjestelmillä on etuna se, että ne vapauttavat pelinjohtajan kirjanpitämisestä ja laskutoimituksista. Silloin, kun kampanjassa taistellaan todella vähän, on vaikea arvioida, kuinka paljon kokemusta hahmojen ratkomista muista haasteista pitäisi antaa. Silloin, kun kampanjassa taistellaan todella paljon, on jatkuva laskeminen ja kirjanpito myös ylimääräinen vaivansa.

Pelikertoihin pohjaava tasonnousu

Pelikertoihin pohjaava kokemustasojen nousu etenee keskimäärin samassa tahdissa kuin kokemuspisteitä antaessa. Oletuksena on, että yksi pelikerta kestää noin neljä tuntia. Hahmot saavuttavat toisen tasonsa ensimmäisen pelikerran jälkeen, kolmannen tasonsa toisen pelikerran jälkeen. Kolmannen tason jälkeen jokaiseen tason saavuttamiseen menee kaksi tai kolme kertaa, pelinjohtajan harkinnasta riippuen.

Tarinavetoinen tasonnousu

Tarinavetoisessa kampanjassa pelinjohtaja antaa hahmoille tasonnousuja heidän saavuttaessaan merkittäviä kampanjaan liittyviä tavoitteita. Tämä on usein jonkin yksittäisen seikkailun päätös ennen seuraavaa.

Tarinavetoisessa tasonnousussa voi tapahtua hyvinkin paljon ennen kuin hahmot nousevat tasoja. Seuraava esimerkkiseikkailu kuvaa, mitä haasteita hahmot voivat kohdata ennen nousua ensimmäiseltä tasolta toiselle.

Erään hahmon äidin serkku on kutsunut sukulaisensa ja tämän toverit luokseen, koska kaipaa apua. Nollapelikerralla pelaajat luovat yhdessä seikkailijaseurueen, joka on kaveriporukka. Ensimmäinen pelikerta alkaa sisäänheittokohtauksella seikkailijoiden ollessa leiriytyneenä jonkun tornin rauniolla, kun yöllä luurankosotilaita nousee maan sisästä.

Perillä sukulaisen luona selviää, että tämän mies epäilee talossaan kummittelevan. Tätä seuraa salapoliisityötä ja keskusteluja sivuhahmojen kanssa, jotta saadaan selville, kuka on kaiken takana. Syyllinen on miehen ”poika”, joka onkin kaksoisolento. Oikea poika on vankina erään rosvoporukan luona. Kaksoisolento yrittää pelotella isän pois kartanosta, koska kellariin on piilotettu jotain.

Rosvoporukkaa johtaa haltia. Siihen kuuluu yksi ihminen, pari väkipeikkoa ja peikkolaisia, jotka pitää päihittää tai ajaa pakoon. Seikkailun loppukohtauksessa pitää pääasiallisena tavoitteena kuitenkin pelastaa poika. Pelastettu poika kertoo kellarista ja siellä olevasta lippaasta. Sen sisältö viittaa paholaiskulttiin, jonka lonkerot ulottuvat kauas.

Tässä vaiheessa pelinjohtaja antaa hahmoille tarinavetoisen tasonnousun siitä, että he ovat ratkaisseet sukulaisen ongelmat, ovat edistäneet kampanjan varsinaista juonta ja heillä on selkeä suunta tarinan seuraavan pisteeseen – selvittämään paholaiskultin juonia.

Merkkipaalut

Merkkipaaluja käytettäessä pelinjohtaja antaa hahmoille kokemuspisteitä seikkailun aikana heidän saavuttaessaan kampanjaan ja seikkailuun liittyviä tavoitteita. Kokemusta annetaan kun pelaajien toiminta vie seikkailuja ja kampanjaa eteenpäin. Pelinjohtaja mietti seikkailustaan pieniä ja suuria merkkipaaluja. Pienet ovat verrattavissa helppoon tai keskivertoon kohtaamiseen ja suuret vaikeaan kohtaamiseen. Merkkipaalut ovat niissä kohdissa seikkailua, joissa on käännekohtia, paljastuksia ja haasteita.

Seuraava esimerkkiseikkailun kuvaus on sama kuin tarinavetoisesta tasonnousua käytettäessä, mutta siihen on merkitty merkkipaalut.

Erään hahmon äidin serkku on kutsunut sukulaisensa ja tämän toverit luokseen, koska kaipaa apua. Nollapelikerralla pelaajat luovat yhdessä seikkailijaseurueen, joka on kaveriporukka. Ensimmäinen pelikerta alkaa sisäänheittokohtauksella, seikkailijoiden ollessa leiriytyneenä jonkun tornin rauniolla, kun yöllä luurankosotilaita nousee maan sisästä. Kohtaaminen luurankojen kanssa on itsessään tarkoitettu keskiverroksi kohtaamiseksi, joten siitä annetaan kokemusta sen verran.

Perillä sukulaisen luona selviää, että tämän mies epäilee talossaan kummittelevan. Tätä seuraa salapoliisityötä ja keskusteluja sivuhahmojen kanssa, jotta saadaan selville, kuka on kaiken takana. Syyllinen on miehen ”poika”, joka onkin kaksoisolento. Oikea poika on vankina erään rosvoporukan luona. Kaksoisolento yrittää pelotella isän pois kartanosta, koska kellariin on piilotettu jotain. Totuuden selvittyä pelinjohtaja antaa hahmoille suuren merkkipaalun verran kokemusta, koska kyseessä on seikkailun kannalta merkittävä käänne.

Rosvoporukkaa johtaa haltia. Siihen kuuluu yksi ihminen, pari väkipeikkoa ja peikkolaisia, jotka pitää päihittää tai ajaa pakoon. Seikkailun loppukohtauksessa pitää pääasiallisena tavoitteena kuitenkin pelastaa poika. Pelastettu poika kertoo kellarista ja siellä olevasta lippaasta. Sen sisältö viittaa paholaiskulttiin, jonka lonkerot ulottuvat kauas.

Kun seikkailu on pelattu loppuun, pelinjohtaja antaa hahmoille suuren merkkipaalun kokemuksen siitä, että he ovat ratkaisseet sukulaisen ongelmat, ovat edistäneet kampanjan varsinaista juonta ja heillä on selkeä suunta seuraavan pisteeseen – selvittämään paholaiskultin juonia.

Vaaralliset maastot erämaassa

Hahmot voivat seikkailujen yhteydessä törmätä vaaralliseen maastoon. He voivat auttaa heikolle jäälle eksynyttä kaupparatsua, kohdata turmeltuneen maan vahvistamia epäkuolleita tai joutua raivaamaan tiensä piikkiköynnösten läpi tunkeutuessaan lohikäärmeen luolaan. Vaaralliset maastot ovat sellaisia, jotka tekevät tilanteesta erityisen vaarallisen, esimerkiksi tavanomaiset haasteet, kuten paksut lumikinokset, ovat ilman suksia liikkuville vain liikkumista haittaavaa vaikeaa maastoa.

Vaaralliset maastot tekevät matkatessa sattuneista erämaakohtaamisista haastavia. Yksinään kohdattuna ne eivät toki ole kauhean mielenkiintoisia, eikä tätä myöskään suositella. Yhdessä vastustajien kanssa ne tekevät kohtaamisesta heti haastavamman sekä ennen kaikkea mielenkiintoisemman. Kärmäläiset, jotka hyökkäilevät piikkipensaisiin raivattuja kätkettyjä polkuja pitkin, ovat heti vaikuttavampi kohtaaminen. Pelinjohtaja voi nostaa taistelukohtaamisen haastetta harkintansa mukaan, jos vastustajat saavat selvää hyötyä tilanteesta. Esimerkiksi 1/4 haasteen vastustajat 1/2 haasteeksi.

Vaaralliset maastot voivat hyödyttää myös pelaajia. Esimerkiksi peikkolaisrosvot ilman luistimia kompuroivat liukkaalla jäällä yhtälailla kuin seikkailijat.

Heikko jää. Heikko jää sietää vain rajallisen määrän painoa ennen murtumista. 4 x 4 metrin alueella on 1n10 x 15 kilon painoraja, jonka ylittyessä jää murtuu. Kaikki olennot heikon jään alueella tippuvat veden varaan. Huomioi, että vesi sen alla on usein jääkylmää.

Hiekkadyynit. Upottavat ja valuvat hiekkadyynit lasketaan vaikeaksi maastoksi, minkä lisäksi pelkkä paikallaan pysyminen vaatii ponnisteluja. Hahmon, joka yrittää pysyä paikallaan dyynin rinteessä, täytyy heittää VA 15 ketteryysheitto (akrobatia). Epäonnistuessaan hän liukuu 2n8 metriä alemmas rinnettä.

Kaivautumalla liikkuvien olentojen ei tarvitse pitää hiekkadyynejä vaikeana maastona tai tehdä ketteryysheittoja.

Juoksuhiekasta: kuvauksessa on elokuvista ja kirjallisuudesta tuttua fantasialentohiekkaa. Oikea lentohiekka on vaarallista vain niille, jotka eivät tiedä mitä tehdä. Juoksuhiekasta pääsee pois esimerkiksi "uimalla" aivan kuin vedessä. Voimalla yrittäminen on huonoin mahdollinen tekniikka. Lisään paremmat säännöt juoksuhiekalle - jos viitsin.

Juoksuhiekka. Juoksuhiekka on hiekkaa, johon on sekoittunut vettä niin, että se on kirjaimellisesti juoksevaa. Se ei kannattele painoa ja siihen uppoaa. Juoksuhiekka esiintyy yleensä 4 x 4 metrin alueena ja 4 metriä syvänä. Olennon kävellessä juoksuhiekkaan hän uppoaa 60–150 cm (50 cm + 1n10 x 10 cm) siihen ja on sidottu. Niin kauan, kun olento ei ole kokonaan uponnut, hän voi yrittää paeta juoksuhiekasta onnistumalla voimakkuusheitossa. Heiton VA on 10 + 3 jokaisesta täydestä metristä, jonka olento on uponnut. Jokaisen vuoronsa alussa olento uppoaa 1n10 x 10 cm syvemmälle juoksuhiekkaan. Olento, joka on täysin uponnut juoksuhiekkaan, tukehtuu, kuten Pelaajan kirjan seikkailemista koskevissa säännöissä on kuvattu. Juoksuhiekkaan uponnutta voi yrittää kiskoa siitä pois kuka tahansa, joka ulottuu häneen. Tämän voimakkuusheiton VA on 5 + 3 jokaisesta täydestä metristä, jonka olento on uponnut.

Jääkylmä vesi. Olento sietää jääkylmässä vedessä kahlaamista, uimista tai kellumista sitkeytensä verran minuutteina. Jokaisen olennon sitkeyden ylittävän minuutin jälkeen hänen täytyy heittää VA 10 sitkeyspelastusheitto. Epäonnistuessaan hän saa tason uupumusta. Jääkylmän veden vaikutus ei koske olentoja, jotka elävät kylmässä vedessä, tai ketään, jolla on joko immuniteetti tai vastustus kylmävahinkoon.

Liukas jää. Liukas jää on vaikeaa maastoa. Olennon liikkuessaan vuorollaan ensimmäistä kertaa liukkaalle jäälle hänen täytyy heittää VA 10 ketteryysheitto (akrobatia). Epäonnistuessaan hän on maissa.

Piikkiköynnös. Piikkiköynnös on tikarin terää muistuttavien piikkien peittämä köynnöskasvi. Piikkiköynnös kasvaa tiheinä pensaikkoina ja muiden kasvien rungoilla sekä seiniä pitkin leviävänä köynnöksenä. Olennon aloittaessa vuoronsa kontaktissa piikkiköynnöksen kanssa hänen täytyy heittää VA 10 ketteryysheitto (akrobatia). Epäonnistuessaan hän kärsii 5 (1n10) pistettä viiltovahinkoa.

Piikkiköynnöksen raivaaminen on vaativaa työtä. 4 metriä korkealla ja leveällä seinällä, joka on noin kahden metrin paksuinen, on puolustus 11, 25 osumapistettä ja sillä on immuniteetti hengen-, murskaus- ja pistovahingolle. Raivaustyötä tekevä olento on myös jatkuvassa kontaktissa piikkiköynnökseen ja joutuu heittämään ketteryysheittoja (akrobatia) vuorojensa alussa, kunnes osio, jota hän raivaamassa, on nollassa osumapisteessä.

Turmeltunut maa. Jotkin hautaholvit ja hautausmaat ovat yliluonnollisen pahuuden kyllästämiä. Turmeltunut maa on yleensä hautausmaa, joka on häväisty. Turmeltunutta maata voi olla myös olla jokin vanha taistelukenttä, jolla on päästetty valloilleen pimeyden voimia, tai vaikka vampyyrin linnaan kuuluvat maat. Turmeltunut maa voi olla minkä kokoinen tahansa. Hyvän tai pahan löytäminen -loitsu paljastaa sen läsnäolon. Turmeltuneella maalla seisovilla epäkuolleilla on etu kaikkiin pelastusheittoihinsa. Pullollinen pyhää vettä pirskottuna turmeltuneelle maalle poistaa sen vaikutuksen 4 x 4 metrin alueelta, pyhittäminen koko loitsun vaikutusalueelta. Vaarallisen maaston havaitseminen

Jotkin vaaralliset maastot ovat ilmeisiä ja havaittavissa heti, kuten liukas jää tai piikkiköynnös. Muut vaativat VA 8 älykkyysheiton (luonto) tai viisausheiton (selviytyminen), jotta ne tunnistaa. Turmeltunut maa on vaikutus, jota ei voi havaita tavanomaisilla aisteilla.

Luolastossa seikkaileminen

Luolastot, maanalaiset käytävät, hylätyt kaivokset, kryptat ja hautautuneet rauniot ovat perinteinen ympäristö fantasiaseikkailuille. Oli luolasto sitten kostea tippukiviluola tai muinaisen sivilisaation kiveen louhiman maanalaisen kaupungin jäänteet sen tutkimiseen pätevät tietyt lainalaisuudet.

Aika

Kirjanpito ajankäytöstä luolastossa on korostuneen tärkeää ja seikkailijoiden liikkeistä pidetään kirjaa minuuteissa. Taisteluissa ja muissa nopeatempoisissa tilanteissa aikaa mitataan vuoroina, yhden vuoron ollessa noin 6 sekuntia. Pyöristä taistelut ja vastaavat tilanteet niiden jälkeen lähimpään täyteen minuuttiin.

Erityisen tarkkaa ajankäytön mittaaminen on soihtujen ja lamppujen kannalta. Yksi soihtu palaa noin tunnin (60 minuuttia) ja lampun tai öljyn käyttämä öljypullo kuusi tuntia (360 minuuttia).

Pelijärjestys

Luolastossa seikkaillessa noudatetaan enimmäkseen samaa järjestystä kuin on esitetty Pelaajan kirjassa s. 149 otsikon Seikkaileminen alla. Luolastossa seurataan lisäksi käytettyä aikaa erityisen tarkasti.

1. Pelinjohtaja kuvailee ympäristön ja tilanteen. Hän antaa pelaajille myös tarvittaessa mitat huoneesta tai käytävästä, jossa hahmot ovat.
2. Pelaajat kertovat, mitä heidän hahmonsa haluavat tehdä.
3. Pelinjohtaja kertoo, mitä hahmojen teoista seuraa. Pelaajat ja pelinjohtaja tekevät tarvittavat heitot, pelinjohtaja kuvailee uudet tutkitut alueet. Pelinjohtaja tekee heitot vaeltavista vastustajista hahmojen metelöidessä, murtaessa ovia tai taistellessa.
4. Pelinjohtaja kirjaa käytetyn ajan ylös. Katsoo, palavatko soihdut tai lyhdyt yhä. Tekee tarvittaessa heitot vaeltavista vastustajista ajankäytön mukaan.

Liikkuminen

Pitkän käytävän päästä päähän käveleminen vie noin yhden minuutin kuin myös huoneen läpi varovaisesti kulkeminen. Rauhallista tahtia liikkuessa otetaan huomioon hahmojen passiivinen tarkkaavaisuus.

Marssijärjestys

Luolastossa on erityisen tärkeää pitää huolta marssijärjestyksestä. Pelaajien tulisi sopia keskenään, kuka kulkee joukon kärjessä, kuka keskivaiheilla ja kuka on peränpitäjänä. Tämä on tärkeää, koska pelinjohtaja määrittelee tämän tiedon perusteella, kenellä on mahdollisuus huomata ansat, kenellä on tilaisuus yrittää huomata väijyksissä olevat viholliset ja kuka on lähinnä vihollisia niiden hyökätessä eri suunnista.

Tutkituilla alueilla liikkuminen

Seikkailijoiden liikkuessa jo tutkitun alueen läpi, kuten palatessa luolastosta takaisin maanpinnalle, he liikkuvat tuttua reittiä pitkin kaksinkertaisella nopeudella. Kaksi käytävää tai huonetta minuutissa.

Kiirehtiminen eteenpäin

Joskus vaaralliset tilanteet pakottavat seikkailijat niin epäedulliseen asemaan, että he joutuvat esimerkiksi pakenemaan suin päin syvemmälle luolastoon tutkimattomalle alueelle. Tällöin he liikkuvat kaksinkertaisella nopeudella. Heitä kärjessä olevan hahmon viisausheitot (tarkkaavaisuus) haitalla. Esimerkiksi, havaitseeko tämä ansan ajoissa vai syöksyykö siihen suinpäin, tai onko hän tarpeeksi tolkuissaan huomatakseen, että seikkailijat ovat menossa ojasta allikkoon esim. toiseen vaaralliseen kohtaamiseen. Kiirehdittäessä eteenpäin on mahdollista myös eksyä.

Eksyminen

Eksyminen on mahdollista kiirehdittäessä eteenpäin, jos valonlähteet, kuten soihdut, sammuvat tai lyhdyistä loppuu öljy, eikä seurueessa ole ketään, jolla on pimeänäkö, ottamaan kärkeä.

Kärjessä oleva hahmo heittää viisausheiton (selviytyminen). Heiton tulos määrittää, onnistuvatko hahmot kulkemaan oikeaan suuntaan.

Tulos	Seuraus
15+	Seurue pysyy kartalla ja oikeassa suunnassa
10–14	Seurue poikkeaa hieman suunnasta. He kääntyvät väärään suuntaan ja kulkevat enintään 1n3 huonetta tai käytävää väärään suuntaan, jos jokin kohtaaminen tms. ei keskeytä matkantekoa.
9 tai alle	Seurue eksyy reilusti suunnasta. Pelinjohtaja ottaa jonkin huoneen tai käytävän 2n4 huoneen tai käytävän päästä ja kuvailee sen pelaajille. He joutuvat aloittamaan kartan piirtämisen ja tutkimisen tästä huoneesta, kunnes saavat muodostettua yhteyden jo tutkitulle alueelle.

Ovet

Maanalaisissa tiloissa tulee vastaan ovia, jotka sulkevat tiloja pienemmiksi kokonaisuuksi. Nämä voivat johtaa varastoihin, kryptiin, asumuksiin jne.

Lukitut ovet on mahdollista tiirikoida auki. Hahmo, jolla on pätevyys varkaan työkaluihin, pystyy tiirikoimaan tyypillisen yksinkertaisen lukon onnistuneella VA 10 ketteryysheitolla noin minuutissa. Hienostuneempi lukko voi olla vaikeampi. VA 15 tai VA 20 ja jopa ansoitettu niin, että ansa laukeaa, jos ovea ei ensin tarkisteta ansojen varalta.

Jumittuneet ovet on mahdollista murtaa auki. Lukitut ovet myös, jos hienovaraiseen ratkaisuun ei ole mahdollisuutta. Kiinni turvonnut ovi hylätyssä kaivoksessa voisi olla VA 10 haaste, lukittu ovi täytyy murtaa auki VA 15 tai jopa VA 20 voimakkuusheitolla. Oven toisella puolella olevia olentoja ei ole mahdollista yllättää, jos ovi murretaan auki. Oven murtamisesta syntyy myös sen verran meteliä, että pelinjohtajan on hyvä heittää, houkutteleeko meteli paikalle vaeltavan vastustajan.

Salvatut ovet ovat helposti avattavissa salvan puolelta, mutta yleensä raskasta salpaa on mahdoton avata toiselta puolen. Vaatii VA 15 tai jopa VA 20 voimakkuusheiton, että ovi saadaan väärältä puolelta murrettua auki. Oven murtamisesta syntyy myös sen verran meteliä, että pelinjohtajan on hyvä heittää, houkutteleeko meteli paikalle vaeltavan vastustajan.

Oven takana kuuntelu on hyvä tapa saada selvää, mitä toisella puolen on. Jos olennot eivät ole erikseen piiloutuneet, VA 10 viisausheitolla (tarkkaavaisuus) voi saada selville, onko toiselle puolen esimerkiksi humanoideja ja mitä kieltä he puhuvat. Jos oven toisella puolen on eläin tai jokin otus, se voi murista, päästellä lajityypillisiä ääniä tms. Paikalleen vartioimaan jätetyt luomot tai epäkuolleet eivät päästä ääniä tai liikuskele ympäriinsä – heidän havaitsemisensa oven takaa kuuntelemalla on mahdotonta. Oven takana kuuntelu vie noin minuutin.

Ansojen ja salaovien havaitseminen

Ansat ja salaovet voi havaita erikseen etsimällä tai tarpeeksi tarkkasilmäisen hahmon huomatessa jotain poikkeavaa ympäristössä. Hahmo, joka erityisesti etsii ansaa tai salaovea, voi yrittää havaita sen viisausheitolla (tarkkaavaisuus) sen VA:ta vastaan. Voit myös verrata hahmojen passiivista tarkkaavaisuutta sen VA:ta vastaan selvittääksesi, huomaako kukaan sitä, jos kukaan ei pysähdy erikseen tutkimaan huonetta tai käytävää. Ansoista on erillinen lukunsa koskien niiden havaitsemista, purkamista ja laukaisua. Huoneen tai käytävän tutkiminen ansojen tai salakäytävien varalta vie 10 minuuttia, oven tutkiminen ansojen varalta yhden minuutin.

Huonosti kätketty salaovi, VA 10, seinävaatteen takana oleva ovi, oviaukko, jonka eteen on pinottu laatikoita, tai muu vastaava heikompi tai kiireinen yritys kätkeä.

Salaovi, jonka kätkemiseen on nähty vaivaa, VA 15, lähempi tarkastelu paljastaa seinässä muusta kiveyksestä poikkeavan muodon, tuoretta laastia, eri materiaalit tai onton kuminan koputtaessa tiettyä kohtaa.

Hyvin kätketty salaovi, VA 20, jonka voi oikeastaan huomata vain käytön jäljistä, seinään johtavista jalanjäljistä ym. vastaavista epäsuorista vihjeistä. Kyseessä voi olla kirjahylly, joka kääntyy saranoilla paljastaen oviaukon, patsas tai takka, joka kääntyy ympäri. Tällaisen salaoven löytäminen voi pelinjohtajan harkinnan mukaan olla jopa vaikeampaa.

Löydät lisätietoa ansojen luomisesta sekä esimerkkejä tyypillisistä ansoista tämän luvun osiosta Ansat.

Vaeltavat vastustajat

Vaeltavat vastustajat ovat luolastojen vartijoita kierroksellaan, vaarallisia petoja saalistamassa tai ihan vain asukkaita arkisissa toimissaan, mitä ne ikinä ovatkaan. Vaeltavien vastustajien kohtaamistiheys riippuu siitä, kuinka tiheään “asuttu” luolasto on, olivat asukkaat sitten tiukkaan pakatun katakombin epäluolleita vartijoita tai valtavan luonnonluolan sienimetsässä vaeltavia uppo-outoja elämänmuotoja. Heitä 1n20. Tuloksella 18–20 vaeltava vastustaja on kohdattu ja se on 2n12 x 2 metrin päässä seikkailijoista. Pelinjohtaja päättää, mistä suunnasta vaeltava vastustajat tai vastustajat kohdataan.

Luolaston ollessa autio, asukkaita on muutamia tai kyse on vain muutamasta paikalla olevasta vartioimaan jätetystä luomosta tai epäkuolleesta. Luonnonluolassa tällä alueella on vain tyhjiä kivikäytäviä ja satunnaisesti paikalle osuneita olentoja. Tee heitto kerran tunnissa (60 minuutin aikana) tai hahmojen metelöidessä, murtaessa ovia tai taistellessa.

Luolaston ollessa asuttu, luolastossa tai tällä kyseisellä alueella isompaa luolastoa on runsas eläimistö, vartioituja kohteita tai paljon viereisiin holveihin suljettuja epäkuolleita. Tee heitto kerran 10 minuutin aikana tai hahmojen metelöidessä, murtaessa ovia tai taistellessa.

Voit luolastoa suunnitellessa päättää, mitä siellä vaeltavana kohdatut vastustajat ovat. Valtavassa katakombissa voit päättää, että vaeltava vastustaja tarkoittaa sitä, että pimeydestä hyökkää 1n6 luurankoa, koska niitä paikassa riittää. Hylätyssä laboratoriossa vaeltava vastustaja voi olla vain yksi tietty käytävillä vaelteleva lihaluomo ja kun se on tuhottu, ei vaeltavia vastustajia enää kohdata.

Isommassa ja tiheästi asutussa luolastossa on suositeltavaa, että laadit erillisen taulukon, johon listaat erilaisia vaeltavia vastustajia. Esimerkiksi valtavassa maanalaisessa luolajärjestelmässä, sienimetsien ja maanalaisten jokien lomassa, jossa on kärmäläisten kaivos ja alishaltioiden sabotöörejä tekemässä kärmäläisille kiusaa, voisi olettaa, että taulukosta voi tulla tuloksena pieninä joukkoina kärmäläisiä, ryhmiä alishaltioita kuin myös paikallisia eläimiä, kuten neulanokkien parvia, maanalaisen virran albiinokrokotiilejä ja sienien yllä harppovia jättiläishämähäkkejä.

Esimerkkitaulukko

1n8!!Vaeltava vastustaja
1–2	3n4	kärmäläistä
3–4	2n4	alishaltiaa
5–6	2n6	neulanokkaa
7	1n3	krokotiilia
8	1	jättiläishämähäkki

Lepääminen luolastossa

Luolastossa lepäämisessä on riskinsä, mutta se ei ole aina pois suljettu vaihtoehto. Lyhyt lepo vie 60 minuuttia ja pitkä lepo 8 tuntia eli 480 minuuttia. Yleisesti ottaen lyhyen levon onnistuminen luolastossa on todennäköisempää kuin pitkän. Syrjäinen onkalo luolassa, varasto hylätyssä velhon laboratoriossa tai sivukäytävä voi tarjota rauhallisen sijainnin, jossa seikkailijat voivat levätä piilossa.

Yksi seurueen jäsen voi etsiä piilopaikan joko viisausheitolla (selviytyminen) tai ketteryysheitolla (hiipiminen), Korkeintaan yksi toinen hahmo voi auttaa olettaen, että hänellä on pätevyys joko hiipimisessä tai selviytymisessä. Piilopaikkaa etsivä hahmo heittää heiton silloin edulla. Pelinjohtaja heittää lepäämisen aikana vaeltavia vastustajia normaalisti kuluneen ajan mukaisesti sen mukaan, kuinka tiheään asuttu alue on, ja vertaa niiden passiivista tarkkaavaisuutta seikkailijaseurueen nopanheiton tulokseen piilopaikkaa etsiessä.

Kärmäläisiä kuhisevaan kaivokseen piiloutuminen ei ole kauhean helppoa ainakaan pitkäksi aikaa, koska pelinjohtaja voi tarkistaa 10 minuutin välein, kulkeeko joku läheltä ohi, mutta lähellä oleva hylätty vanha kaivostunneli tai jo aikoja sitten ryöstetty raunio voi tarjota mahdollisuuden siihen, että pelinjohtaja tarkistaa vaeltavan vastustajan ilmaantumisen esimerkiksi vain 60 minuutin välein. Vastustaja, joka ei havaitse seikkailijoita, ei myöskään keskeytä heidän lepoaan.

Ansat

Ansoihin voi törmätä melkein missä vain. Yksikin harha-askel muinaisen hautaholvin uumenissa voi päättyä kaamean surmanloukun viuhuviin teriin. Luolan sisäänkäynnin yllä roikkuvat harmittoman oloiset köynnökset voivat alkaa liikkua yrittäen ottaa kiinni ja kuristaa jokaisen lähelle eksyneen. Piilotettu ansaverkko metsän siimeksessä voi napata kiinni varomattoman kulkijan. Seikkailijat, jotka eivät tarkkaile ympäristöään, voivat päästä hengestään monin eri tavoin, pudota kuolemaansa tai saada niskaansa myrkkynuolten suman.

Ansat voivat olla joko mekaanisia tai maagisia. Mekaanisiin ansoihin kuuluvat kaikki kuviteltavissa olevat kuolemankojeet, esimerkiksi seinistä esiin surraavat pyörivät terät, putoamaan viritetyt kivenlohkareet tai yksinkertaisimmillaan pelkät ansakuopat maassa. Maagiset ansat toimivat taikuuden voimalla, ja usein niiden laukeminen päästää valloilleen tiettyjen loitsujen vaikutuksia. Loitsut, kuten torjuva merkki ja maaginen symboli, ovat ansoja.

Ansat pelissä

Seikkailijoiden kohdatessa ansoja sinulla täytyy olla määriteltynä, mikä laukaisee ansan ja mikä sen vaikutus on, kuin myös, mitkä mahdollisuudet hahmoilla on ansan havaitsemiseen, purkamiseen tai sen välttämiseen.

Ansan laukaisu

Useimmat ansat laukeavat, kun olento koskettaa jotakin, jota ansan rakentaja yrittää suojella. Yleisiä laukaisijoita ovat esimerkiksi astuminen painelaatalle tai lattian osalle, joka on vain hämäystä, ansalankaan astuminen, ovenkahvan kääntäminen tai väärän avaimen tai tiirikan epäonnistunut käyttäminen lukkoa avatessa. Maagiset ansat laukeavat yleensä, kun olento liikkuu ennalta määritellylle alueelle tai koskee johonkin tiettyyn esineeseen. Jotkin loitsut, kuten torjuva merkki, sallivat sen loitsineen asettaa monimutkaisempia ja tarkempia ehtoja sille, mikä laukaisee sen. Mahdollisesti jopa salasanan, joka estää ansaa laukeamasta.

Ansan havaitseminen ja purkaminen

Yleensä ansoja ei voi täysin kätkeä varovaiselta tarkastelijalta. Hahmot voivat huomata pienen epätasaisuuden kiveyksessä, joka kätkee painelaatan, ansalangan kimmellyksen valoa vasten, seiniin asennettujen liekinheittimien suulakkeet tai muun yksityiskohdan, joka vihjaa ansasta.

Ansan kuvauksessa kerrotaan, mikä on VA sen havaitsemiseen, purkamiseen tai molempiin.

Hahmo, joka erityisesti etsii ansoja, voi yrittää havaita sen viisausheitolla (tarkkaavaisuus) ansan VA:ta vastaan. Voit myös verrata hahmojen passiivista tarkkaavaisuutta ansan VA:ta vastaan selvittääksesi, huomaako kukaan ansaa. Seikkailijoiden huomatessa ansan ennen kuin kukaan on vahingossa laukaissut sitä heillä on mahdollisuus sen purkamiseen joko pysyvästi tai väliaikaisesti riittävän pitkäksi aikaa ohittaakseen sen. Pelinjohtajana voit vaatia älykkyysheittoa (tutkimus) hahmolta sen päättelemiseen, mitä vaaditaan ansan purkamiseen, ja tämän jälkeen ketteryysheittoa käyttäen varkaan työkaluja varsinaiseen purkamiseen.

Jokainen hahmo voi yrittää havaita tai purkaa maagista ansaa älykkyysheitolla (salatiede) kaikkien muiden ansan kuvauksessa mainittujen heittojen lisäksi. Heiton VA on sama ominaisuudesta ja taidosta riippumatta. Tämän lisäksi loitsulla taikuuden purkaminen voi purkaa useimpia maagisia ansoja. Katso purkamisen VA ansan kuvauksesta.

Useimmiten jo ansan kuvauksesta käy ilmi, havaitseeko tai purkaako hahmon toiminta ansan. Useimmissa tilanteissa sinun pitäisi palkita pelaajien nokkeluus ja kekseliäisyys vaatimatta nopanheittoja. Käytä omaa harkintaasi ja mieti ansan kuvauksen mukaan, mitä pelaajien toiminnasta todennäköisesti seuraa. Ansat eivät välttämättä aiheuta pelinjohtajan suunnittelemaa vahinkoa tai tulosta. Mitään ansaa ei voi suunnitella täysin varmaksi.

On suotavaa antaa pelaajien havaita ansa ilman yhtään heittoa, jos se on johdonmukaista. Esimerkiksi, jos maton alla on painelaatta ja pelaaja sanoo hahmonsa nostavansa maton reunaa, voidaan olettaa hänen hahmonsa löytävän sen ilman erillistä heittoa.

Ansojen purkaminen ja toimintakyvyttömäksi tekeminen on hieman monimutkaisempi asia. Esimerkiksi ansoitettu arkku ampuu eteensä useamman myrkkyneulan, jos se avataan vetämättä ensin sivuilla olevista kahvoista. Hahmot ovat löytäneet ansan, mutta he eivät ole varmoja, onko se purettu, ja päättävät olla varovaisia. He pelkästään arkun kannen nostamisen sijaan tukevat kilven sen eteen suojaksi ja nostavat kannen pitkällä rautatangolla. Tässä tapauksessa ansan lauetessa myrkkyneulat osuisivat kilpeen vahingoittamatta ketään. On aivan turha vaatia erillisiä heittoja, jos pelaajat pystyvät suojautumaan ansalta tavalla, jonka he ovat itse järkeilleet.

Ansat on myös usein suunniteltu niin, että ne pystyy tarvittaessa turvallisesti ohittamaan ilman vahinkoa. Ansoissa voi olla kätkettyjä vipuja, jotka poistavat ne käytöstä, tai käytävän levyisen ansakuopan ohitse pääsee käyttämällä salakäytävää.

Ansojen vaikutukset

Ansojen vaikutukset voivat vaihdella haitallisesta tappavaan, ja ne voivat aiheuttaa vahinkoa nuolilla, piikeillä, terillä, myrkyillä, kaasuilla, tulen lieskoilla tai syvillä kuopilla. Tappavimmat ansat yhdistelevät useampia eri tapoja surmatakseen, vangitakseen tai ajaakseen pois ansan laukaisseen olennon tai yleisimmin aiheuttaakseen tälle vahinkoa. Ansan kuvaus kertoo, mitä tapahtuu, kun se laukeaa.

Ansan hyökkäysbonus, pelastusheiton VA ja sen aiheuttama vahinko riippuvat sen vaarallisuudesta. Käytä taulukkoja Ansojen pelastusheiton VA ja hyökkäysbonus ja Vahingon vakavuus tason mukaan ohjenuorana ansoillesi.

Ansa, joka on tarkoitettu haitalliseksi, ei todennäköisesti surmaa tai vahingoita vakavasti sen tason hahmoja, joille se on tarkoitettu. Vaarallinen todennäköisesti vahingoittaa hahmoja vakavasti (mahdollisesti tappaen yhden tai useamman hahmoista), kun taas tappava ansa todennäköisesti surmaa sen laukaisseet hahmot.

Ansojen pelastuheiton VA ja hyökkäysbonus

Ansan vaaral- lisuus	Pelastusheiton vaikeus	Hyökkäysbonus
Haitallinen 10–11 +3 ja +5 välillä
Vaarallinen 12–15 +6 ja +8 välillä
Tappava 16–20 +9 ja +12 välillä

Taudit

Tämä sivu on keskeneräinen!

Myrkyt

Useimmissa yhteiskunnissa myrkkyjen käyttö on laitonta ja kammoksuttua, mutta kaikki eivät jaa tätä näkemystä. Rikolliset, kuten salamurhaajat, käyttävät myrkkyjä ympäri maailman, ja alishaltioiden maanalaisessa maailmassa myrkyt ovat vain ase muiden joukossa.

Myrkkyjen tyypit

Myrkkyjä on neljää tyyppiä ja jokaiselle niistä on oma levitys- ja altistumistapansa.

Haava. Haavamyrkkyä levitetään aseiden terille, ammuksiin ja ansoihin tai muihin esineisiin, jotka voivat aiheuttaa pisto- ja viiltovahinkoa. Haavamyrkky säilyttää tehonsa, kunnes se joko pääsee haavaan tai huuhdellaan pois terästä. Olento, joka kärsii pisto- tai viiltovahinkoa esineestä, jolle on levitetty haavamyrkkyä, altistuu sen vaikutukselle.

Hengitettävä. Nämä myrkyt ovat pulvereita ja kaasuja, jotka vaikuttavat, jos niitä hengitetään tai ne pääsevät muuten imeytymään kehon sisään. Pulverin puhaltaminen pilveksi tai kaasun päästäminen vaikuttaa 2 x 2 x 2 metrin alueella. Myrkyllinen pilvi haihtuu tai hajoaa välittömästi altistettuaan sisällensä jääneet olennot. Pelastusheitossa onnistuminen tarkoittaa, että hahmo onnistui pidättämään hengitystään tai muuten suojautumaan myrkyltä.

Kosketus. Kosketusmyrkkyä voidaan levittää minkä tahansa esineen päälle, ja se säilyttää tehonsa, kunnes sitä kosketaan tai se huuhdellaan pois. Olento, joka koskettaa myrkkyä paljaalla iholla, altistuu sen vaikutukselle.

Nieltävä. Olennon on nieltävä koko annos myrkkyä altistuakseen sen vaikutukselle. Annos voidaan kätkeä ruokaan tai juomaan. Pelinjohtajan harkinnan mukaan osittaisella annoksella on vähäisempi vaikutus, kuten esimerkiksi puolen vahingon kärsiminen epäonnistuneella pelastusheitolla tai myrkyn niellyt voi saada edun pelastusheittoonsa.

Myrkky	Tyyppi	Annoshinta
Eetterin huuru	Hengitettävä	300 kr
Horros	Nieltävä	600 kr
Kalpea tinktuura	Nieltävä	250 kr
Keskiyön kyynel	Nieltävä	1500 kr
Käärmeen myrkky	Haava	200 kr
Pahantahto	Hengitettävä	250 kr
Palokaasu	Hengitettävä	500 kr
Purppuramadon myrkky	Haava	2000 kr
Raatovisva	Kosketus	200 kr
Salamurhaajan veri	Nieltävä	150 kr
Sysimyrkky	Haava	200 kr
Totuusseerumi	Nieltävä	150 kr
Traakin myrkky	Haava	1200 kr
Tyrmäystroppi	Kosketus	400 kr

TODO myrkyt, valmistus